Käytiimpä sitten ravintolassa, koska lupasin näin jätkäkaverilleni, että kunhan saan tuet niin tarjoan tälle. Vatsa pömpöttää ja pieni morkkis, kun ajattelee prosessiaan unelmakropan hommaamiseksi. Pitänee taas vetää kunnon hikitreenit.
Mä haluan saavuttaa koon 36. Kerran eläissäni oon päässy siihen saakka, että 36 meni just ja just päälle. Tosin, mun rintakehä on aina vähän tiellä asiassa, koska olen - sanottaisiinko - yläpää rasvoittuva. Hahah jo on taas termit mulla. Rasva ei laskeudu alas, ei todellakaan. Pieni ja piukka perse, ohkaset reidet ja vielä ohkasemmat sääret. Isot tissit ja pömppömaha, selkämakkarat. Niistä on tämä bloggaaja tehty. Olisi kiva olla sopusuhtainen, lanteikas, naisellinen, saada vähän muotoa takapuoleen, mutta niitä ei mulle suotu. Rinnat on toki kiva asia, mutta aina tiellä. Liikkuessa pomppii ja sattuu, vaatteissa ei napit mene kiinni tai yleensäkkään yläosat koskaan toimi kunnolla. Sitä yrittää piilotella vatsaansa, samalla onnistuu peittämään rintansa ja kadottaa vyötärönsä, voilá olet jättimäinen säkki.
Mun täytyy ruveta tarkkailemaan mun syömistä enemmän. Musta on tullut liian salliva, urheilun verukkeella. Samalla yritän syödä tarpeeksi, kun voisin vain rakastella tyhjää vatsaani ja sitten taas on ne päivät kun mässään ylenpalttisesti, koska "mökkiviinamätöt ei jaksa olla pipo kireällä", "Kännisipsikarkkimätöt, en nihkeile", "lupasin sille ravintolan, mennään nyt saman tien jälkkärillekkin" jne.
Ehkä mun pitäisi alkaa laskemaan niitä kaloreita. Ehkä mun pitäisi nihkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti